Latinaa opiskellut Äitini opetti, että kiiruhda tyttö hitaasti (festina lente, lat.). Vain hitaasti, hitaammin, lähes pysähtyen, kuulee ja näkee kirkkaasti. Olennainen kuoriutuu esiin siellä, missä kaksi ihmistä kohtaavat. Joulu on yhteen tulemisen ja poislähtemisen aikaa. Edes kerran vuodessa istutaan juhlapöydän ääreen läheisten ja sukulaisten kanssa, käydään muistelemassa haudoilla poisnukkuneita rakkaita, pikavisiteerataan vanhustenkodeissa ja sairaaloissa. Ja he jotka jäävät sänkyihinsä, toivoisivat ettei joulu loppuisi koskaan.
Martta sanoo, ettei kaappeja tarvitse siivota, koska siellä ei vietetä joulua. Martta sanoo, että vähempikin riittää joulupöydässä, ettei tule turhaa biojätettä. Martta sanoo myös, että krääsän sijaan kannattaa satsata laatuun, kotimaisuuteen ja kestävyyteen. Näillä eväillä joulu tulee pysyvämmäksi, koska laatu kestää äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle. Suomalaisen työn arvostamisen erityisesti jouluna ei pitäisi olla rahakysymys. Suosimalla kotimaista luomme työpaikkoja ja kannustamme kestävään kulutukseen. Minun ostopäätöksestä ja kulutustottumuksesta voi hyötyä koko yhteiskunta.
Paras lahja, jonka voimme antaa toisille on aika, ajatus lahjaa antaessa, läsnäolo ja hyvä mieli. Kysy tähän jouluun valmistautuessasi läheisiltäsi, mitä he odottavat joululta? Ylläty positiivisesti, karsi epäolennaiset asiat ja toteuta jokaiselta yksi toive. Kohtuullisuus ja riittävän hyvä –periaatteet kantavat. Sankarillisten raatajien sijaan tänä jouluna yksinkertaisemmat raamit voivat palvella paremmin tarkoitustaan. Ihminen tarvitsee joulunsa, koska ainaista arkea ei jaksa kukaan. Joulua ei voi ajaa alas, mutta sitä voi kohtuullistaa.
Suomalaisen Työn Liiton viime vuonna tekemän gallupin mukaan suomalaisessa joulussa korostuu erityisesti perinteet. Onnistuneimmillaan perinteet ovat elämää ja arkea kantavia voimia. Mikä on tänä jouluna perinne tai asia, jonka haluat siirtää seuraaville sukupolville? Suomessa on arvostettu yksilöllistä perhemallia, jossa nuoret lähetetään mahdollisimman varhain itsenäistymään ja pois pesästä. Muualla Euroopassa lapsuudenkodissa eletään pidempään ja traditiot siirtyvät pysyvämmin. Siksi meiltä martoilta haetaan usein sitä, mitä oma koti ei ole opettanut. Perinnettä siirtävätkin tänään meidän marttajärjestön kaltaiset yhdistykset sekä erilaiset vertais- ja toimintaryhmät, jotka muodostavat postmodernien kansalaisten räätälöidyt heimot.
Tänä jouluna käymme lasten kanssa ensimmäistä kertaa läheisessä vanhustentalossa laulamassa ja viemässä pieniä lahjoja. Ehkä lapset muistavat näistä käynneistä aikuisena, että tärkeää ei ole saada vaan antaa. Sosiaalipsykologi Jaana Venkula on todennut hienosti, että teko luo tietoa ja sitoo maailmaan, minuus muodostuu teoista, taitojen toistosta syntyvät tavat ja tottumukset.
Lasten mielestä parasta joululukemista vuodesta toiseen on Mauri Kunnaksen Koiramäen seikkailut:
”Koiramäen väki nukahti yksi toisensa perään pehmeisiin jouluolkiin. Isä, äiti, mummo ja vaari valvoivat kuitenkin miltei koko jouluyön jutellen vanhoista ajoista ja lueskellen Raamattua ja katekismustaan. Keskiyön aikoihin Fiina emäntä nousee keinutuolistaan. ”Eiköhän kiehauteta kahvit”, hän virkkaa juhlallisena. ”Vapahtaja on nyt syntynyt maailmaan.”” (Mauri Kunnas. Koiramäen talvi, 1988).
Marianne Heikkilä
Marttaliitto, toiminnanjohtaja
