Molemmat vanhempani ovat maaseudun lapsia, vaikkei etäisyyttä lähimpään suureen kaupunkiin nykymittarein paljoa ollutkaan. Isäni kodissa elettiin välillä suoranaisessa puutteessa. Pappa oli sodassa, mummulla sota-ajan lapsia neljä ja lisäksi perheessä varttui orvoksi nuorena jäänyt serkkutyttö. Kuvaavaa on, että yhtenä sota-ajan jouluna lapsille hommattiin yhdet talvikengät yhteiseen käyttöön, jotta perheen vanhimmat pojat pääsivät koulutielle myös pakkasella. Isäni ja hänen veljensä sitten vuorottelivat kenkien kanssa ja yrittivät pysyä opin tiellä. Isästäni, josta tuli tohtori ja joka myöhemmin teki yli neljä vuosikymmentä kestäneen tieteellisen uran Oulun yliopiston palveluksessa, on mahtanut tuntua onnekkaalta saada edes nämä yhdet kengät joulupaketissa. Niin merkityksellistä se hänen elämänpolullaan oli.

Äitini taas varttui Kalajokilaaksossa pienviljelijän tyttärenä. Isoisäni oli nuoruudessaan invalidisoitunut eikä tämän takia ollut rintamalla. Perhe oli hartaan körttiläinen, töitä tehtiin ahkerasti ja sunnuntaisin veisattiin kotiseuroissa Siionin virsiä. Äitini lapsuusmuistoista minulle on jäänyt mieleen kertomus jouluappelsiineista. Eksoottisia hedelmiä kaukomailta ei maaseudulle saatu kovin usein, mutta jouluna perheellä oli mahdollisuus saada jotain todella erikoista herkkua: tuoreita oransseja appelsiineja. Voi, kuinka mehukkailta ne maistuivat!

Omassa lapsuudessani joulu kaupunkilaisperheessä oli jo varsin samankaltainen kuin nykyään, toki sillä poikkeuksella, että televisiossa oli kaksi kanavaa, teknisiä vempeleitä ei ollut kuin promille siitä mitä nykyään ja joulupakettien kirjat olivat vielä oikeita paperisia kirjoja. Joulun tuoksuihin minulla kuuluukin perinteisten mausteiden, piparien, joulutähtien ja lanttulaatikoiden lisäksi myös juuri korkatun uuden kirjan tuoksu. Se on jotenkin niin erilainen kuin mikään muu tuoksu. Hyvä kirja yhdistettynä suklaakonvehteihin on edelleen joulupyhieni ylellisyyttä.

Omille lapsilleni haluaisin jättää ihania joulumuistoja. Mutta välillä koen suurta haastetta rakentaa jotain pysyvää, niin nopeasti nykymaailma muuttuu. Nyt lapsuuttaan viettävä sukupolvi elää sellaisessa yltäkylläisyydessä, ettei materiaalisilla asioilla voi tehdä heihin vaikutusta. Jopa kolmivuotias kuopukseni on sinut uusimpien tekniikkavempainten kanssa. Appelsiinia tutumpi juttu on uusin omenatuote Apple ja maailmaa on jo ensimmäisinä elinvuosina kierretty niin paljon, ettei mikään tunnu kovin eksoottiselta.

Huolimatta joulun muuttumisesta yksi asia pysyy kuitenkin sukupolvesta ja vuosikymmenestä toiseen samana. Joulu on yhdessäolon, perheen ja rauhoittumisen aikaa. Vaikka perinteet muuttuvat, ympäristömme muuttuu ja yhdessäolomme tavat muuttuvat, tätä joulun ihaninta ydinasiaa ei pidä lähteä kenenkään muuttamaan.
 

Lämmintä joulumieltä kaikille toivottaen,
Piia-Noora Kauppi        

Kirjoittaja on Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja