Suomalainen design on mielestäni omintakeista ja kaunista. Siinä on jotakin sellaista jonka kokee usein heti omakseen, jotain sellaista joka tulee lähelle. Siinä näkyy mielestäni myös suomalaisten suunnittelijoiden periksiantamattomuus ja halu luoda jotakin kaunista. Ja useimmiten myös jotakin käytännöllistä ja ajatonta. Ehkä juuri kyky yhdistää funktionaalisuus ja kauneus on suomalaisten suunnittelijoiden voimavara. Tähän voidaan tietysti lisätä myös se pieni ripaus luovaa hulluutta. Sitähän tarvitaan aina.
Joulu on perhejuhla
Joulu on itselleni yksi vuoden rakkaimmista juhlista, koska silloin koossa on koko perhe. Perheessämme joulu on yhdessätekemisen aikaa ja silloin istutaan keittiön pöydän ääressä vaikka koko yö ja puuhaillaan päivät yhdessä jutellen, herkutellen ja pelaten. Joulunviettomme on mielestäni aika perinteinen; joulupuuro, sauna, vierailu hautausmaalla, kinkku, kuusi, lahjat. Sisarusteni perheiden ja vanhempieni kesken arvomme lahjan saajat. Jokainen ostaa siis vain yhden lahjan sille henkilölle jonka nimen nosti hatusta. Ei päätöntä ryntäilyä kaupasta kauppaan joulua edeltävällä viikolla, vaan harkintaa lahjan sisältöön.
Kaunis lahja on kiva antaa
Olen itse aika tarkka siitä, miltä antamani lahjat näyttävät. Tuntuu hyvältä antaa eteenpäin asia, joka näyttää kauniilta ja toisaalta kuvastaa myös jotenkin lahjan vastaanottajan persoonaa. Toisaalta uskon, että myös lahjan saaja arvostaa kaunista pakettia. Joskus valitsen joulun lahjapapereihin myös jonkin yhteisen teeman tai teemavärin. Luulenpa, että tänä jouluna tuo teema tulee olemaan väreiltään sinivalkoinen.
Ideasta lahjapaperiksi
Idea oman lahjapaperin kuosiin lähti liikkeelle sanasta. Sanat ovat itselleni usein merkittävä osa työprosessia ja pyörittelen niitä päässäni tai paperilla ennen ainuttakaan luonnosta. Sanojen kautta luon mielikuvia tai tarinoita, jotka taas alkavat synnyttää päässäni konkreettista kuvaa. Tämä on se hetki jolloin siirryn piirtämään tuota kuvaa paperille. Paperille luonnostelun jälkeen on aika siirtää luonnokset koneelle ja jatkaa kuosin työstämistä.
Tässä lahjapaperiprojektissa listallani oli sana kuura. Se oli sana joka tuntui mukavalta, eikä jättänyt rauhaan. Sen lisäksi se johdatti minut maisemaan, jonka läpi ajamme usein jouluisin mieheni kanssa. Maisema on pieni mutkitteleva tie peltojen ja joen välissä. Koko maailma on käärinyt itsensä kuuraan, aurinko juuri nousemassa ja hiljaisuus käsin kosketeltavaa. Hetket tuolla tiellä ovat taianomaisia. Toisaalta sana johdatti minut myös lapsuuteen ja mielikuvaan linnuista, joita meillä oli tapana askarrella äidin kanssa juuri jouluisin. Lopullisessa työssä nämä kaksi ajatusta nivoutuivat kokonaisuudeksi ja lopputuloksena syntyi kuosi nimeltä Kuura.
Lahja ystävälle
Sain isoisältäni lahjaksi aina kirjan. Oli joulu tai syntymäpäivä, paketista löytyi kirja. Hän halusi usein keskustella kirjasta kanssani jälkeenpäin, joten lahja oli tavallaan myös yhteistä aikaa. Tästä on jäänyt itselleni samankaltainen tapa antaa usein lahjaksi juuri kirja. Aion antaa ystävälleni lahjaksi Helmi Kekkosen romaanin Valinta.
Lahjan antamisen merkitys kiteytyy mielestäni siinä, että löytää jotakin sellaista jonka tietää ilahduttavan tai koskettavan toista jollain erityisellä tavalla.
